Erityisherkille tarkoitetun verkkokurssin viimeisessä osiossa käsiteltiin henkisyyttä ja siihen liittyviä ennakkoluuloja, riippuvuuksia – kyllä, henkisyydestä voi myös tulla riippuvaiseksi, jos se on pakokeino, suojautumismekanismi.

Osiossa haastateltiin Sampo Mannista, meditoivaa liikemiestä, kuten hän itsensä esittelee. Sampo on erittäin hyvä esimerkki miehestä, joka löysi puuttuvan ainesosan elämästä, henkisen puolen. Esitettyään kliseisiltä kuulostavia kysymyksiä (Kuka olen? Mitä haluan? Mikä on onni? Mikä on elämän tarkoitus?…), hänelle alkoi putoilla näihin vastauksia sieltä, josta hän niitä ajatteli vähiten löytävänsä. Häntä vietiin, eikä ehtinyt paljon vikistäkään. Tänä päivänä Sampo on henkinen valmentaja oman työnsä ohella. Ymmärsin, että hän tekee edelleen sitä työtä, jota hän on uupumukseen asti tehnyt, mutta ihan eri meiningillä tänä päivänä. Hänestä ei tullut munkki, eikä hän istu Dharamsalassa, Dalai laman jommallakummalla puolella, mutta hän sai kosketuksen sellaisiin ulottuvuuksiin, mille hän aiemmin olisi pyöritellyt vain silmiään. On nimenomaan tärkeä pointti, että hän on mies, pisnesmies, sillä henkisyydestä puhuessa yleinen ennakkoluulo on, että se on naisten hörhöilyhommia. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa.

Todella moni kovan luokan johtaja on palanut loppuun. Se on se läksy, jonka kautta voi oppia: mitä korkeammalta tipahtaa, sitä nopeammin kehittyy tarve vastausten löytämiseen, jos on avoin ja vastaanottavainen tyystin erilaiselle ratkaisulle kuin siihen asti. Jos oikeasti uskaltaa kuunnella sitä aluksi pientä ja vaimeata ääntä, jota voi kutsua monilla nimillä, lähinnä se on oma sisäinen ääni, intuitio, rehellinen sellainen, rajana on vain taivas, mitä kaikkea hyvää siitä voi seurata. Joskus se vaatii hieman perspotkua milloin miltäkin taholta. Elämältä yleensä ja siitä, että liki kupsahtaa kumoon. Moni ei kehtaa myöntää, että meditoi (siis kuuntelee sitä ääntä), koska se on noloa. Varsinkin suomalaiselle äijälle, jota pidetään selväjärkisenä ja joka on siihen asti täyttänyt stereotypioita suomalaisesta, luterilaisen työmoraalin omaavasta, ”ei itke, eikä pussaa”-tyyppisestä, sata lasissa menevästä, menestyvästä työnarkomaanista.

Meditaatiostahan on myös stereotyyppisiä kuvitelmia. Pitää jaksaa istua tuntikaupalla risti-istunnassa, sormet mudrassa (etusormi ja peukalo yhdessä) kämmenet ylöspäin. Minulle tämä asento oli yhtä tuskaa aluksi ja koin sitä naurettavana. Ei todellakaan tarvitse tehdä näin. Kokenut meditoija pystyy kuuntelemaan sisäistä ääntä kesken äänekkään kokouksen, bussi- tai automatkalla töihin tai kotiin, keskustellessa jonkun kanssa keskittymällä hetki omaan hengitykseen. Sisäisen äänen kuuntelu ei todellakaan vaadi munkkiluostariin menemistä tai edes eristäytymistä. Toki eilen, kun telkussa pauhasi Tähtien sota, minä menin makkariin ja vetäydyin juurikin äsken mainitsemaani asentoon, mutta se oli oma valinta. Meditoimista voi aloittaa muutamalla minuutilla, pelkästään hengittämällä muutamia kertoja syvään, joka jo itsessään nollaa ajatukset ja huomaa vaikutuksia. Ei se toki takaa, että sen jälkeen tekee superjärkeviä päätöksiä hamaan loppuun asti, mutta jotakin alkaa tapahtua, ja kerta toisensa jälkeen huomaa hengittävänsä vapaammin ja ehkä jossain vaiheessa haluaakin istahtaa johonkin virikkeettömään paikkaan rauhoittumaan hieman pidemmäksikin aikaa.

Elämä kyllä tarjoaa sinulle lukemattomia mahdollisuuksia ”ryhdistäytyä”. Sinä valitettavasti et voi pitää ohjat käsissäsi loputtomiin, vaikka luuletkin niin. Se on sinusta kiinni, milloin heräät siihen, ettei siihen astinen enää vetele, muuten huonosti käy. Ensin tulee vastustus, uho, häpeä, ”ennemmin kuolen kuin rupean tuollaisia puuhaamaan”-tunne. Ja moni ehtii kuollakin. Hupsista…

Kuolemasta puheen ollen, Sampo kertoo, mitä kaikkea hyvää uusi henkinen näkökulma on tuonut hänen elämäänsä. Hän esimerkiksi ei pelkää enää kuolemaa, eikä oikeastaan enää mitään. Tämän allekirjoitan täysin. Kun opit suhtautumaan asioihin hieman eri näkökantilta, alat olla kotona omassa elämässä. (Ja tätä nimenomaan on opittava, harjoiteltava, se ei tule itsestään; tarve nousee itsestään, mutta ensin on ihan ulalla, ei tiedä, mitä tekisi, mitä tässä on oikein tapahtumassa.) Tajuat, että sait kehon nimisen kodin vain vuokralle, mutta siinä sinun on elettävä ja alat kohdella sitä vähitellen hyvin.